Järjelliset pelot

Aikuinen ihminen ei kauheasti kärsi peloista, jos ei nyt jotain fobioita ole. Minulla ei ole kauhean montaa pelkoa itselläni. Paitsi hevosia pelkään ihan kuollakseni. Enkä luota oraviin tai jäniksiin, mutta se ei ole pelkoa.

Sellaiset ihan järkevätkin pelot niinkuin auton alle jääminen kännitoikkaroidessa, vanheneminen tai sotien pelko, otetaan nyt esimerkkinä vaikka Ukrainan tilanne, ovat kuitenkin kaikki jäänyt taka-alalle ja tilalle on tullut huomattavasti arkisempia pelkoja.

Pelko vauvan äkillisestä pyörähtämään/kävelemään/juoksemaan oppimisesta. Tämähän menee vielä ihan normaalina? Hoitoalustalla makaava kyljelleen kovasti kallisteleva viisiviikkoinen oppii luonnollisesti kertaheitosta käsienpesun aikana sekä kääntymään kylkensä, mutta myös pystyakselinsa ympäri. Tästä aiheutuu välitön sirkusmainen kuperkeikka alas pöydältä vessan koville kaakelilattiolle. On hommattava pehmeämmät lattiat.

Pelko lastenvaunujen karkaamisesta risteysalueella. Tämä on myös aivan ilmiselvää. Onhan aina vaara, että vaunut joista pitää kiinni kahdella kädellä lähtevät yhtäkkiä tasamaalla irti kädestä ja valuvat jopa lievää ylämäkeä kohti risteystä, jossa juuri sillä hetkellä tapahtuu sementti- ja nitroglyseriinirekan törmäys.

Pelko vauvan unohtamisesta kuumalle hellalle. Täysin ymmärrettävä pelko, ottaen huomioon, että meillä ei ole induktioliettä tai jos olisi niin mistä sitä tietää onko vauvan bodymateriaali sellainen että reagoi induktiolieden kanssa. Täytyy ottaa selvää kuinka moni vauvojen bodymateriaaleista on sellaisia. Meillä ei siis ole induktioliettä.

Pelko imurin muuttumisesta itsenäiseksi ja tietoiseksi. Tunnetaan myös nimellä skynet-trauma. Pelko siitä, että lattialle jätetty imuri jotenkin menee käyntiin itsestään. Sen lisäksi että se menee itsestään käyntiin on sen imuvoima jostain syystä moninkertaistunut sellaiseksi, että imuputki heiluu holtittomasti ympäri olohuonetta ja imaisee lapsen päällä olevan vaatteen sisällensä kuristaen lasta. Tai pahemmassa tapauksessa imee aukileen kohdalta niin että aivot eivät pysy kiinni kallossa.

Pelko naapuritontin työkoneiden syöksymisestä seinän läpi vauvan sitterin päälle. Jos naapuritontin työkone syöksyy seinän läpi ja sattuu tulemaan asunnon siitä kohtaa läpi, jossa vauva viettää päiväunia sitterissä niin aika vähän on tehtävissä. Eikä sillä seinustalla ole edes ikkunoita olohuoneen kohdalla, jotta voisi nähdä uhkaavan vaaran. Makkarissa sentään tappokoneet on koko ajan valvovan silmän alla.

Kyllähän minä tiedän, että suurin osa päivistä, vuosista ja elämästä vauvan kanssa kuluu ilman minkäänlaisia haavereita. Ja tiedän senkin, että jossain vaiheessa niitä haavereita sattuu jollain tavalla. Mutta kun jostain syystä on menettänyt perspektiiviä ja järkeä silkan suojeluvaiston tieltä.

Ukrainan tilanne sikseen, meidän pölynimuri saattaa olla terminaattori.

Muistutus itselle. Käy varastamassa koiran kanssa iltalenkillä kaikkien työkoneiden virta-avaimet parakista.