tiistai 18. maaliskuuta 2014

Nimestä

Lapsen nimen päättäminen on iso asia.

Jos sen haluaa olevan olympiavoittaja on paras mahdollinen yhdistelmä Paavo Matti Kaarlo. Näillä nimillä on yhteensä 11 olympiakullan voittajaa.

Matti Erkki Lauri yhdistelmällä saisi 16 ministerinpestiä.

Pelkällä Hannulla saa jo kolme Finlandiapalkintoa.

Sitten on tietysti näitä nimiä, joilla on joku suurempi merkitys. On Voitto, Toivo, Usko tai Jalo. Mua aina kauhistuttaa, vaikka varmasti syyttä, että miksi lapselle halutaan kauheat paineet ihan jo nimen perusteella. Miksei muuten ole nimiä kuten Tappio, Itsekkyys tai Kateus?

On vanhoja vanhoja perinnenimiä niinkuin Aikio, Äijö tai Otava. Näissä on ihan kivojakin nimiä. Usein vaan muistuttavat liikaa jo vanhaa miestä, vaikka Pekkis on vasta seitsenviikkoinen.

Ja on tietysti nämä nykyajan suosikit missä on c, x tai z tullut ihan tavallisten kirjainten tilalle kuten vaikka Luca, Cristian, Zakari tai Alexi.

Yksi suosikkini on nimi jonka kuulin ihan äskettäin Liisan kautta. Pariskunnassa jonka toinen osapuoli on kreikkalainen ja toinen suomalainen heitti isä ilmoille ajatuksen nimestä, joka kuvastaisi todella molempien kulttuuritaustaa. Tuloksena oli Antti Kristos, onneksi toki vain ajatuksen tasolla.

Kaiken tämän keskellä pitäisi löytää sellainen nimi, joka ei ole liian lähellä suvussa tai joka ei ole muuten saanut elämänkaaren aikana jotain negatiivisia sävyjä. Lisäksi sen nimen pitäisi olla sellainen, että siitä ei voi lasta kiusata tai ettei se aiheuta pelkällä olemassaolollaan jotain kamalia traumoja (sukupuoleton Ruu uutisista muutama vuosi takaperin tulee mieleen...).

Meillä oli hyvä tuuri siinä mielessä, että kun tiedettiin pojan olevan tulossa niin löydettiin hyvä nimi jo kauan ennen lapsen syntymää. Valitettavasti vaan hyvä tuuri loppui siihen kun lapsi syntyi ja tajuttiin, ettei se näytä yhtään Laurilta. Hemmetin hyvä nimi meni ihan hukkaan.

Pitkän pohtimisen jälkeen nimi löytyi sitten ihan sattumalta kivan kuuloisia nimiä toistellessa olkkarissa. Aiemmin raskauden aikana oltiin käyty nimiä läpi ihan kalenterin kanssa, mutta nyt vaan päädyttiin luettelemaan sellaisia mitkä tuntui itsestä sopivilta. Siitä sitten yksi napsahti ja sitä aikamme pyöriteltiin.

Sunnuntaina 16.3.2014 poika sitten sai kasteessa nimeksi Pyry Elmeri.

Pyry = Suomalainen nimi, joka tuli allakkaan vasta 1995. Luonnonilmiöstä johdettu pojan nimi.

Elmeri = Alkuperä saksan kielen Elmar nimestä, joka tarkoittaa kuuluisaa.

On nimittäin juuri sopiva nimi tuolle tyypille. Se on ihan Pyryn näköinenkin.








2 comments:

Elina kirjoitti...

Onnea Pyrylle hienosta nimestä! :)
(mut pakko nillittää, että kukaan ei saa kasteessa nimeksi yhtään mitään)

Mulla on ikävä sua.

Anonyymi kirjoitti...

Oli pakko alkaa miettimään tota lausetta, että lapsi saa kasteessa nimeksi ni siitä tulikin ihan erillinen blogikirjotusaihio :D