Puolustuspuhe kansanedustajille

Kansanedustajat saa aika paljon paskaa niskaansa. Milloin syytetään populismista, ahneudesta ja kyvyttömyydestä milloin taas uhkaillaan väkivallalla tai pyritään muuten vaikuttamaan lain ulkopuolella olevin keinoin.

Sitten on tietysti tämä sakki, joka uskoo, että kansanedustajien palkkoja pienentämällä ja istuntotaukoja lyhentämällä koko Suomi nousisi heti tästä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta. Koska juuri nykyiset kansanedustajat, heidän taksimatkansa ja palkkionsa ovat syypäitä kaikkeen pahaan koko maassa. Ja torkkupeitot... ARGH ne torkkupeitot.

Otetaanpa nyt tästä heti kärkeen yksi käsitys pois. Kansanedustajien kesäloma ei ole suinkaan koko kesän mittainen. Eduskunta on istuntotauolla. Kansanedustajat tekevät muutakin kuin istuvat täysistunnoissa ja kyselytunneilla. Lakien valmistelu, kannattajien ja sidosryhmien tapaaminen, eduskuntaryhmien yhteiset tapahtumat, puoluepoliittinen työskentely ja ihan vaikkapa valiokuntatyö jatkuvat kaikki kesällä aivan normaalisti. Monelle kauempana Helsingistä asuvalle tämä aika on itse asiassa ainoa todellinen mahdollisuus tavata niitä oman alueen äänestäjiä ja sidosryhmiä.

Kansanedustajien palkkiot taas... no niistä voidaan olla montaa mieltä. Mun henkilökohtainen mielipide (ei siis varmasti puolueen, jonka jäsen olen tai ammattikkunnan, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen, jonka edustaja olen.) on, että ne on aivan kohdillaan. Voisivat olla vaikka korkeammatkin. Kampanjointiin ja rahankäytön avoimuuteen sen sijaan voitaisiin varmasti laittaa rajoituksia ja vaatimuksia. Läpimenoon tarvittava keskimääräinen rahasumma oli kuitenkin yli 30 000 euroa, joka on paljon rahaa muille kuin kovat lobbausryhmät omaaville konkaripoliitikoille tai bisnesmaailmasta tuleville ehdokkaille.

Se palkkio on muuten veronalaista tuloa. Ai ei ole? No onpas hemmetti soikoon. Faktat kannattaisi selvittää. Kyllä kansanedustajat saavat myös verotonta kulukorvausta, joka on suoraan asuinpaikasta riippuvainen noin vajaasta tuhannesta eurosta tuhanteenkahdeksaansataan.

Kansanedustajien pitäisi olla meidän valtakunnan ihan ehdotonta parhaimmistoa. Ne jotka sanovat, että siellä pitää olla edustettuna kansa itsessään... no se on heidän mielipiteensä. Mä en pidä politiikkaa opiskellutta ja järjestö- tai politiikan alalla uraansa tehnyttä ihmistä jotenkin kykenemättömänä ymmärtämään ympäröivää maailmaa sen enempää kuin poliisia, kirvesmiestä tai pappiakaan. En tykkää termistä poliittinen broileri. Päinvastoin mun mielestä kaikki uudet kansanedustajat saataisiin laittaa peruskursseille lainsäädännöstä, kansanedustuslaitoksen työstä ym. (jos joku tietää, että näin tehdäänkin niin kertokaa ihmeessä).

Kansanedustajan työ on ihan hemmetin rankkaa. Tämä tieto toki perustuu vain niihin keskusteluihin, jota on käynyt kansanedustajien ja heidän avustajiensa kanssa. Mutta ihan rehellisesti sanottuna mulla nyt ei ole mitään syytä epäillä sitä asiaa. Samaan aikaan kun pitää pyrkiä toimimaan aika tärkeässä hommassa päättämässä kokonaisen itsenäisen valtion asioista, joutuu asettumaan valokeilaan omana persoonanaan ja kohtaamaan usein täysin aiheetonta kritiikkiä, loukkauksia ja uhkauksia. Välillä tulee mieleen miksi kukaan ylipäänsä haluaa tuohon hommaan.

Sitten tämä sopeutusrahahomma. Kannattaisi ottaa selvää siitä millainen se nykyään on ennen kuin haukkuu kaikki nykyiset kansanedustajat sen jahtaajiksi. Nykyinen sopeutusraha on korkeintaan kolmen vuoden mittainen ja siihen vaikuttavat entisen kansanedustajan kaikki tulot. Joten mitään ikuista eläkettä ei ole enää olemassa. Ei ole ollut moneen vuoteen. Taas kerran pitäisi vaivautua etsimään ne faktat, mutta kun se tuntuu olevan niin kovin vaikeaa. Ja se sopeutumisraha on muuten maksimissaan 1700 euroa ja rapiat päälle. Ei ole mikään ihan järjetön summa.

Avustajia morkataan myös. Niin... No taas kerran puhutaan kuitenkin ihmisistä joiden työnkuvaan kuuluu aivan mielettömän paljon tapaamisia, puheita, esityksiä, valmisteluita, kokouksia jne. Tällaisessa työssä avustajan käyttö on vain ja ainoastaan järkevää ja tehokasta. Ylipäänsä tässä maassa aivan liikaa laitetaan asiantuntijoita julkisaloilla (yliopistoissa pahimmat esimerkit) varaamaan kokoustiloja tai selvittämään sähköpostiosoitteita. Asiantuntijan ja luottamushenkilön tulee pystyä keskittymään siihen omaan työhönsä.

Eli vielä jos tämän voisi tiivistää fiksusti.

Kansanedustajan työ on vaativaa, aikaa vievää ja kuluttavaa.
Kansanedustajan palkkiot ja edut ovat työhön nähden varsin kohtuulliset.
Kansanedustajan persoonaa tulisi kohdella vähän järkevämmin kuin ihmiset tuppaavat tekemään.
Kansanedustajat tekevät varmasti oman arvomaailmansa ja näkökantansa mukaan juuri niin hyviä päätöksiä kuin osaavat. Heistä ihan varmasti jokainen haluaa parasta Suomelle. Näkökannat ovat vain kovin erilaiset.

Ja jos kaikki tämä kuulostaa korvaasi jotenkin typerältä niin kannattaa itse etsiä ne faktat ja tiedot ja muut. Sitten voi halutessaan hakea kansanedustajaksi. Seuraavat työhaastattelut käydään vuonna 2019 koko kansan edessä.