Yrittäjä, kannattaako sun olla yrittäjä?

Tämä on nyt ihan vaan provosoitunutta mökinää, kun Hjallis Harkimot, Tuomo Luomat ja Harri Jaskarit huutelee yrittäjien ja työnantajien puolesta ja samaan aikaan saa lukea, joka puolelta kuinka itse asiassa kaikki Suomen työssäkäyvät on laiskoja loisia, joiden pitäisi vaan olla helvetin kiitollisia siitä, että ylipäänsä saavat luvan tulla sinne työpaikalleen.

Sen lisäksi koko ajan näkee ihan hirvittävän määrän tekstejä, joissa joko yrittäjä tai joku, joka on "tehnyt pitkän uran yrittäjänä" kertoo, kuinka uskomattoman rankkaa ja vaikeaa ja mahdotonta se oli. Kuinka joutuu painamaan jatkuvasti 50-60h viikossa töitä, palkkaa saa käteen juuri ja juuri elämiseen ja mitään lomia tai vapaita on turha kuvitella pitävänsä.

Anteeksi nyt vaan, mutta olettekohan te koskaan ajatelleet, että kannattaako tehdä sitä yrittäjyyttä noin? Ehkä vaan kannattaisi keskittää voimansa vähän paremmin. Ehkä tehdä jotenkin paremmin asioita tai miettiä vaikka erilaisia yhteistyövaihtoehtoja. Jos mikään ei tunnu sopivalta niin tietysti tietotaidon ollessa kohdallaan voi mennä myös palkkatöihin. Päteviä opettajia, sairaanhoitajia, lastentarhaopettajia, sosiaalityöntekijöitä ja vaikka erilaisia kunnan virastojen työntekijöitä. Ainakin lomat olisi tes:in mukaiset.

En tunne henkilökohtaisesti kuin ihan muutaman yrittäjän. Pitävät omat lomansa kyllä ja asuvat aivan kelvollisesti ja tienaavat mielestään aivan riittävästi. Ovat yleisesti ottaen tosi tyytyväisiä elämäänsä ja valintaansa. Ainakin yksi tekee työtään aivan yksin ja toinen käsittääkseni pyörittää parinkymmenen ihmisen firmaa. Ihan tarkkoja lukuja en tiedä. Mitä nämä ihmiset tekevät eri tavalla, että pystyvät elämään, harrastamaan, lomailemaan ja ylipäänsä nauttimaan sekä työstään että asioista sen ulkopuolella. En tunne yhtään sellaista yrittäjää, jota elämä ketuttaisi ja joka kirjoittaisi vihaisia viestejä blogistaniaan tai sosiaaliseen mediaan kaikesta epäreiluudesta. Päinvastoin kaksi kollegaa, jotka hyppäsivät opettajan hommista pyörittämään omaa pientä leirikeskusta maalle ovat aivan täpinöissään omasta hommastaan aina kun heidän kanssaan puhelee.

Joten mitä hittoa pitää tehdä yrittäjänä oikein, jotta voi elää ihan normaalia ihmisen elämää? Vai tekeekö se äänekäs sosiaalisen median yrittäjien osa jotain hemmetin väärin? En minä tiedä. Jos lähtisin isolla riskillä tästä suoraan yrittäjäksi niin varmasti menisi persiilleen. Ja pahasti menisikin sen verran tietämätön kaikesta siihen liittyvästä olen. Mutta mä en olekaan tehnyt sitä valintaa. Päädyin ihan vahinkojen ja sattumien kautta tähän opettajan hommiin. Jos olisi olemassa joku riskittömämpi tapa yrittää kuin nykyinen täysin oman omaisuuden, persoonan ja kaiken heittäminen siihen, niin ehdottomasti voisin ja haluaisin kokeilla.

Samaan aikaan näkee vastavetoja yrityksiltä, jotka ovat ilmoittaneet edelleen maksavansa sairauslomapäivistä täyttä palkkaa ja ylitöistä tuplakorvausta, vaikka hallituksen esitykset menisivätkin läpi. Mitä nämä yritykset tietävät, jota vihaiset yrittäjät ja yritykset eivät? Mitä heiltä voisi oppia?

Ehkä ajatus, joka on heitetty ilmaan viime aikoina Suomalaisten yritysjohtajien surkeasta osaamisesta ja epäpätevyydestä onkin ihan paikallaan ottaa oikeaan tarkasteluun. Viime vuosikymmenien pienestä piiristä koostuvat vientiyritysten hallitukset ovat järjestelmällisesti toimineet ihan päin persistä. Ei olla osattu uudistua silloin kun on olleet ne lihavat vuodet, vaan on annettu silloin myöden kaikkeen ja toivottu parasta. Ei osata innovoida, muuttua tai investoida oikeaan aikaan tai huolehtia henkilökunnan hyvinvoinnista ja pysyvyydestä. Ei olla osattu kouluttaa uutta ja nuorta hallitusammattilaisten joukkoa, joka olisi mukana tässä maailmassa tänä päivänä. Kaiken tämän seurauksena on päädytty tilanteeseen, jossa nämä vanhan rahan veijarit eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Siksi he asettavat pienyrittäjät ja palkansaajat vastakkain siinä toivossa, että ehtisi itse vetää fyrkat ulos ennen kuin hommat menee kokonaan puihin.

Joten kaikki yrittäjät joilla on liian rankkaa ja kuluttavaa. Pistäkää lihoiksi se homma ja tulkaa julkiselle töihin. Kaikki julkisen puolen ja palkansaajapuolen vihaiset, joita harmittaa kaikki, menkää te puolestaan yrittäjiksi. Kokeillaan pari vuotta ja katsotaan miten käy. Sitä ennen käydään potkimassa persiille noita tyyppejä, jotka omistaa hemmetisti, mutta ei osaa käyttää sitä varallisuuttaan vaan piilottelee sitä, koska toivoo että joskus vanhana sitten on hyvä vuorata sillä hauta-arkku. Niin säälittäviä nyhveröitä meidän yritysjohtajat on, että vähän hävettää. Eivät viitsi edes kunnon urheiluautoja ostaa tai todellisia ökylinnoja. Jopa NHL-pelurit tekee hienompia asuntoja itselleen eikä ne ole rikkaampia.

Enemmän NHL-pelureita, nuoria ja yritysten pohjalta ponnistaneita yritysjohtoon ja vähemmän kaikkien keskinäistä kiukuttelua. Ei se ainakaan enempää pieleen voi mennä kuin nykyisillä "hallitusammattilaisilla", "liike-elämän asiantuntijoilla" ja finanssialan ekonomisteilla.