Paljon on ollut männäviikolla puhetta maakuntien Suomesta. Uudet itsehallintoalueet tulevat näillä näkymin voimaan jo muutaman vuoden päästä, kun tavoitteena on pitää maakuntavaalit (maakunta kuulostaa vaan paremmalta kuin itsehallintoalueet tai joku muu keinotekoinen sana) 2017 tai 2018.
Usein Suomi jaetaan kahtia. On tämä etelä ja muu Suomi. Eihän se nyt oikeasti niin mene, mutta se on helppo jako kun halutaan laittaa ihmisiä keinotekoisiin muotteihin. Onhan näitä muotteja jos minkälaisia muitakin. On julkisen puolen työntekijät ja yrittäjät. On maaseudulla asuvat ja kaupunkilaiset. On nuoret ja vanhat ja niin edelleen ja niin edelleen.
Uudessa maakuntajärjestelmässä syntyvä Uudenmaan itsehallintoalue on väestömäärältään suurempi kuin yksikään naapurimme, mukaan lukien itsenäinen Viron valtio. Toki Uudellamaalla on velvoitteita maakuntana aika paljon vähemmän kuin Virolla kokonaisena valtiona, mutta tämä on aika iso alue siis kuitenkin.
Meitä ihmisiä mahtuu tänne Etelä-Suomeen vaikka minkämoisia. Valintaa voi tehdä noista yllämainituista tai sitten voidaan vaikka luetella kaikenlaisia ammatteja. On poliisia, rakennusmiestä, poliitikkoa, kirjastonhoitajaa, opettajaa, kätilöä, yrittäjää, liikunta-alan ammattilaista, maanviljelijää, metsuria, raskaan liikenteen ajoneuvon kuljettajaa, erikoslääkäriä, terveyskeskuslääkäriä ja niin edelleen.
Yhteistä meille kaikille on kuitenkin, että me olemme suomalaisia. Eikä me täällä etelässä inhota yhtään aluetta Uudenmaan ulkopuolella. Toki vitsiä väännetään erityisesti turkulaisista, mutta se sallittakoon kaikille suomalaisille. Koemme edelleen pientä traumaa ja pelkoa siitä, että Turku saattaa joskus yrittää napata pääkaupungin tittelin takaisin itselleen.
Suomi tarvitsee kaupunkeja ja maaseutua. Me tarvitsemme toimivia rakenteita, jotka mahdollistavat erilaista asumista, teollisuutta ja työtä. Niitä tarvitaan kaikkialla ei vain täällä etelässä tai vain muissa maakunnissa. Meille uusmaalaisille on siksi tärkeää,
että myös meidät muistetaan päätöksenteossa eikä aina vain niputeta
yhdeksi kasaksi ihmisiä, jotka ajavat vain omaa etuaan. Meitä on paljon
ja meillä on erilaisia tarpeita liikenteen, talouden ja vaikkapa rakentamisen suhteen. Ihan niin kuin muuallakin on. Nyt moni meistä kokee, että eteläsuomalaisia jätetään paitsioon päätöksenteossa valtakunnan tasolla. Siksi me otamme niihin kantaa. Ne ovat meille tärkeitä aivan kuten jokaiselle ihmiselle oman kotialueensa asiat ovat. Ei niihin liity mitään suurempia pahoja tunteita muun Suomen alueita kohtaan.
En usko myöskään, että oikeasti ihmiset Uudenmaan ulkopuolella inhoaisivat meidän maakuntaamme. Myönnettäköön toki, että vaikka Uusmaalaisten laulu onkin kaunis kappale niin kyllä kauniimpiakin löytyy.
Poliitikkojen tehtävä on ajaa aina suomalaisten, mutta myös oman alueensa äänestäjien asiaa. Se on se mandaatti, jolla heidät on valittu edustamaan. Ihmiset luottavat, että heidän asiansa saadaan esiin. Uskon, että tästä ovat samaa vieltä vaikkapa Lapin vaalipiirin Mikko Kärnä, Keski-Suomen Touko Aalto, Hämeen Anna-Kaisa Pekonen tai Uudenmaan Arja Juvonen aivan kuten muutkin kansanedustajat. He pyrkivät varmasti kaikki omalla toiminnallaan auttamaan koko Suomea oman alueensa erityispiirteiden lisäksi.
Sanottakoon se nyt näin suoraan tähän. Me täällä etelässä tarvitsemme muuta Suomea. Se on ihan päivänselvää. Ei sitä kukaan tuntemani ihminen ainakaan yritä kiistää. Joka puolella Suomea on asioita, joista on syytä olla ylpeä ja jotka ovat arvokkaita meille kaikille. Uskon myös, että muu Suomi hyötyy meidän alueesta aivan samoin.
Olen itse ollut kriittinen maakuntauudistusta ja itsehallintoalueita vastaan. Syynä on itselläni juuri se, että meidän maakuntamme vastaa pienen valtion kokoa, kun taas toisaalla on maakuntia, joiden väkimäärä on alle sadan tuhannen. Ei se tee yhdestäkään siellä asuvasta ihmisestä tyhmempää tai huonompaa kuin täällä yli miljoonan ihmisen keskellä asuvasta. Ihan samoin kuin täällä ihminen ei ole automaattisesti parempi tai huonompi kuin naapurinsa tai kukaan Kainuusta, Lapista, Päijät-Hämeestä, Etelä-Karjalasta tai mistään muultakaan alueelta. Minun on vain vaikea nähdä miten me pystytään tekemään reilu ja järkevä uudistus tällaisella mallilla niin että se olisi sovellettavissa toimivasti kaikkiin näihin erilaisiin alueisiin.
Sanottakoon sekin, että mielestäni tämä uudistus olisi pitänyt tehdä avoimemmin eikä sekoittaa sitä sosiaali- ja terveydenhuoltoalueiden uudistukseen, vaikka monen mielestä ne ovatkin luonteva tapa integroida toisiinsa. Nyt kuitenkin meille syntyy maakuntahallintoja, joiden velvollisuuksista ei ole vielä mitään tietoa. Siksi olen vielä toistaiseksi epäileväinen, kunnes lisää tietoa saadaan.
Olen itse täysin eteläsuomalainen. Synnyin ja kasvoin Uudellamaalla, opiskelin Varsinais-Suomessa ja palasin töihin takaisin Uudellemaalle. Olen elänyt maalaiskunnassa, aivan kaupungin keskustassa ja nyt yhdessä Espoon asumiskeskittymistä. Espoolla kun ei ole oikeaa keskustaa, koska espoolaiset ei osaa päättää edes siitä, missä meidän kaupunkimme oikeastaan sijaitsee. Myös meistä voi siis vitsailla. Sekä me itse, että muut. Paitsi turkulaiset.
Espoo on minulle koti. Se on paikka, jossa haluan lapseni kasvattaa. He ovat syntyperäisiä Espoolaisia, mikä on vaikea ajatus minulle. Espooseen kuuluu omasta mielestäni muuttaa eikä syntyä. En voisi kuvitella asuvani enää maalaiskunnassa tai muuttavani johonkin kauemmas täältä. Tämä on minulle hyvä ja rakas paikka viimeisen kahdeksan vuoden ajalta.
Vanhin veljeni asuu Kainuussa. Se on hänelle ja hänen perheelleen koti. He ovat onnellisia siellä. En usko, että hän haluaisi asua meidän kerrostaloasunnossamme. Eikä varmasti suostuisi maksamaan siitä tätä ryöstöhintaa, jonka me teemme. Me pyrimme elämässämme löytämään oman paikkamme. Joillekin meistä se on Kerava, Liperi, Kuopio, Helsinki, Raasepori tai Salo. Toisille se on jokin muu. Ei asuinpaikkamme määrittele kuitenkaan sitä ketä me olemme tai mitä me arvostamme. Sen teemme lopultakin me itse.
Suomi tarvitsee kaikenlaista taloutta ja kaikenlaisia ihmisiä. Omat mielipiteeni vaikkapa maanviljelijöistä eivät läheskään aina perustu oikeaan tietoon ja olen monesti sen joutunut myöntämään. Noloahan se on olla väärässä, mutta myös inhimillistä. Haluaisin ymmärtää ja tietää enemmän, mutta valitettavasti ihmisen aika ja mahdollisuudet ovat rajallisia. Silloin aina päädymme karrikoimaan, yleistämään ja valitsemaan omaan ajatusmaailmaamme sopivia arvoja.
Ehkä paras esimerkki omalla kohdallani tästä on metsästys, jota pidin todella pitkään nuorena ja vähän vanhempanakin täysin barbaarisena. En nähnyt mitään järkeä nyky-yhteiskunnassa harrastaa jotain sellaista, joka ei ole välttämättömyys. No eihän se varmasti välttämättömyys ole, mutta onhan se parasta mahdollista hyötytaloutta ja järkevää luonnonvarojen käyttöä. Nyt haluaisin päästä joskus erityisesti linnustamaan, mutta vielä ei ole ilennyt kysyä keneltäkään tutulta tai kehdannut mennä metsästyskorttia suorittamaan.
Meillä kaikilla on näitä mielipiteitä ja ajatuksia muusta Suomesta, muista suomalaisista ja siitä miten he elävät elämäänsä. Se sama jatkuu tietysti meren yli ajatukseen virolaisista, siitä muihin Baltian maiden asukkaisiin, saksalaisiin ja niin edelleen. Ihmisiä me olemme kuitenkin kaikki. Minä uskon siihen, että jokainen meistä haluaa elää mahdollisimman hyvää elämää ja löytää sitä onnellisuutta.
Ja siihen me täällä Suomessa tarvitaan koko Suomea, kaikkia meitä. Ei me täällä etelässä uskota olevamme mitenkään erityisiä, vaikka usein kahvikupposiemme takaa bulevardeilta huudellaan kaikenlaisia hölmöyksiä (Ei meillä edes ole oikeasti kuin yksi kunnon bulevardi. Ei siihen mahdu läheskään kaikki kahville). Aika moni täällä sitäpaitsi on sieltä maakunnista kotoisin. Aika moni täällä sinne kaipaa jopa takaisin. Valitettavasti tällä hetkellä tilanne on monin osin se, että täällä vaan on niitä töitä enemmän. Ja se on se työ yksi tärkeimpiä asioita, joilla turvata omaa olemistaan.
Loppuun haluaisin vielä todeta, että jos joskus saan mahdollisuuden päästä käymään katsomassa metsäkoneenkuljettajan työtä (oikeasti siis kokeilemaan sitä laitetta, koska se näyttää ihan huikealta), niin varmasti tulen kutsun käydessä. Se on nimittäin sellainen homma, jota meillä Espoossa ei hirvittävästi näe. Tai näkee niitä meidän pieniä kaupunkitraktoreita, mutta onhan ne vähän noloja.
Ainiin ja vielä. Turussa viettämäni vuodet olivat yhtiä elämäni parhaista. Helposti. Turussa on valtavasti hyviä tyyppejä. Kaikki Maskulaiset ja Lietolaiset esimerkiksi.
0 comments:
Lähetä kommentti