keskiviikko 23. joulukuuta 2015

PISA-romahduksen syiden kuva leviää netissä - pohdiskelua osa 2



Tästä kuvasta tuli eilen kirjoiteltua jonkin verran. Lähinnä pohdiskelin niitä oikeita syitä (joista tosin maahanmuuttajien yliedustus minulle korjattiin hetimiten), joista tämä PISA-tuloksen heikkeneminen on johtunut tällaisen nuorten syyttelyn sijaan.

Kuva on siis Ari Uotilan Opettaja-lehteen vuonna 2013 lähettämä listaus niistä asioista, jotka hänen mielestään ovat syynä Suomen koulujen PISA-tuloksen heikkenemiseen, ilmeisesti erityisesti matematiikan osalta, jossa tiputus on ollut huomattavinta. 

On helppo syyttää nuoria ja opiskelijoita kaikesta. On helppo ratkaisu haukkua motivaatioita, kyvykkyyttä, asennetta, vanhempia, byrokratiaa ja niin edelleen. Se on helppoa. Se ei kuitenkaan ratkaise yhtään mitään. 

Vili Niinikivi kirjoitti jo vuonna 2013 hyvän setin US-Puheenvuoroblogiin ja osan ajatuksista jaan hänen kanssaan täysin. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa auki myös omat ajatukset, koska eivät eiliseen pohdintaan mahtuneet.

Mennään järjestyksessä.

1. Työnteon kulttuuri on hukassa.

Nuoret eivät koe koulun järkijättöisen pulpetissa istumisen kouluttavan ja opettavan tähän maailmaan ja tähän aikaan. Peruskoulu on satavuotinen jäänne, jonka toimintatavat eivät vastaa tätä maailmanaikaa. Meidän pitäisi tuoda peruskoulun opetustavat ja toimintatavat uudelle vuosituhannelle.

2. Edetään suurissa ryhmissä heikoimpien ehdolla.

Tämä pitää paikkansa. Miksi sitten näin tehdään? Miksei edetä oppilaiden henkilökohtaisen osaamisen tahtiin? Mikään malli ei pakota meitä etenemään aukeama kerrallaan tai sivu kerrallaan. Mikään laki ei pakota antamaan opiskelijoille samoja tehtäviä joka hetki. Meidän pitäisi pyrkiä pikkuhiljaa kohti henkilökohtaisia oppimispolkuja ja henkilökohtaista arviointia massan liikuttelun sijaan.

3. Osa ei hallitse suomen kieltä riittävästi.

Tämäkin pitää paikkansa. Meidän pitäisi tukea sellaisia oppilaita, joilla Suomi ei ole vahvana erityisen tarkasti. Olen itse ollut jo pidempään sitä mieltä, että meidän valmistavien luokkien järjestelmä ei todennäköisesti ole se paras tapa integroitua kouluun ja oppia kieltä. Voitaisiin ainakin kokeilla jonkinlaista suoraa integraatiota pilottimielessä.

4. Kuria ei ole. 

On opettajasta kiinni mitä hän tarkoittaa kurilla. Tarkoittaako se tässä yhteydessä sitä, että ei osata pitää turpaa kiinni ja persettä penkissä, kuten tekstin yleisilmeestä tekisin rohkean päätelmän tähän suuntaan. Ehkä kannattaisi kokeilla innostavuutta ja rohkaisua autoritaarisen kansakoulukurin sijaan, edes satunnaisesti?

5. Ketään ei käytännössä jätetä luokalle.

En tiedä mitä luokalle jättäminen auttaa PISA-tuloksiin. Luokalle jättämisen tehosta on ristiriitaista tietoa, joten en osaa ottaa siihen varmaa kantaa. Listauksessa jätetään kuitenkin näppärästi huomiotta se, että meillä on nykyään monessa kunnassa käytössä kymppiluokkajärjestelmä, jolla pyritään auttamaan oppilaita jatko-opiskeluun pääsyssä. Tämä on korvannut luokallejättämistä monessa tapauksessa nimenomaan yhdeksäsluokkalaisilla.
6. Kouluun tullaan, kun herätään.

Ehkä meillä olisi syytä pikkuhiljaa siirtää koulun alkamisajat sellaiksi, jollainen muukin ympäröivä maailma on. Kahdeksalta alkava koulu sopii varmasti osalle ihmisistä, mutta meillä on aika vahvaa dataa siitä, että se ei ole paras vaihtoehto. Yksittäisen oppilaan tapauksessa taas oikea tapa on tehdä yhteistyötä kuraattorin, vanhempien ja muiden lapsen asioita käsittelevien vastuullisten aikuisten kanssa yleistämisen sijaan.
7. Numerot annetaan noin kaksi numeroa yläkanttiin.

Ja kenenkähän vika tämä on? Opettajat tekevät arvioinnin. Ehkäpä voitaisiin siirtyä myös numeroarvioinnista pois. Sen ainoa tehtävä kun on kuitenkin arvottaa oppilaita vertaisryhmän sisällä sen sijaan, että arvioitaisiin oppilaan taitoja subjektiivisesti. 

Arvioinnista olen kirjoittanut itse aiemmin täällä ja paljon minua paremmin Korhosen Teemu täällä
Eli siirrytään pois numeroarvioinnista oikeasti henkilökohtaisen koulupolun ja osaamisen arviointiin ja suorittamiseen.

8. Pettymyksiä ei kestetä.

Jaa-a, mitenhän tähän nyt reagoisi. Opettaja kun kirjoittaa aiemmin, että annetaan numerot kaksi numeroa yläkanttiin ja seuraavaksi kirjoittaa ettei pettymyksiä kestetä. Tulee mieleen sellainen henkinen ristiriita omien tekojen ja ahdistumisen välillä. 

9. Vanhemmat syyttävät opettajia lapsen heikosta menestyksestä.

Opettajan pitää kyllä kestää se, jos vanhempien palaute on tämänkaltaista. Opettaja on työssään virkamies ja tekee varmastikin suurimmassa osassa tapauksista parhaansa. Kyllä meissä opettajissakin on huonoja työntekijöitä nimittäin ihan varmasti. Vanhempien antama palaute on muuttunut vuosikymmenien aikana. Se pitää ihan varmasti paikkansa. Samaan aikaan kun koulutuksen merkitys on muuttunut on asenne koulua ja opettajia kohtaan myös vaihtunut. Se ei ole enää sokeaa auktoriteettiuskoa. Opettajan pitää kuitenkin olla se ammattilainen, joka kykenee toimimaan oppilaan kanssa ja oppilaan parhaaksi, vaikka vanhempien toiminta kuinka ärsyttäisi.

Toinen vaihtoehto on ottaa asia esiin koulun johdon kanssa ja käsitellä asia sitä kautta. Virkamiehellä on myös oikeus tehdä työnsä rauhassa. Häirintää, uhkailua tai työn estämistä ei tarvitse sietää.
10. Kotitehtäviä ei tehdä tarpeeksi.

Meillä tehdään ihan turhaan mekaanisia ja jälkikäteen arvioitavia tai kokonaan arvioimatta jätettäviä kotitehtäviä. Etukäteistehtävät, etukäteisopiskelu ja flipped classroom voisi olla kokeilemisen arvoisia metodeja. En tiedä, vaikka kyseinen Uotila käyttäisi näitä vaikka kuinka paljon. Sitä kuvaa ei vaan sellaisesta kokeilevasta tai itseään arvioivasta opettajasta ei listasta saa.
11. Joka päivä pitäisi olla hauskaa.

Ei pitäisi, mutta joka päivä pitäisi olla mielekästä. Mielekkään oppimisen ja opiskelun merkitystä taas ei voi millään korostaa liikaa. Tästä asiasta on puhunut hyvin esimerkiksi Lauri Järvisalo TEDxOtaniemessä.

12. Koulusta lähdetään ilmoittamatta, kun on tylsää.

No mitenhän siitä koulusta saataisiin muuta kuin tylsää? Muutenkin tästä listasta saa koko ajan sellaisen käsityksen, että tämä olisi jotenkin rutiinia ja suuret joukot oppilaita vaan lähtisivät pois kouluista kesken kaiken. Jos tällaista tapahtuu yhdellä työpaikalla niin työpaikan on syytä ottaa omat toimintatapansa kriittiseen tarkasteluun. Suurin osa oppilaista käy siellä koulussa ihan kaikilla tunneilla ihan normaalisti. Se ylivoimaisesti suurin osa kärsii eniten siitä, että opettajia ei kiinnosta.
13. Ne vanhemmat ummistavat silmänsä koko hommalta, joiden lapset ovat se suurin ongelma.

Näin sieltä se tuli. Lapset ovat ongelma. Lapsilla ja nuorilla ei ole ongelmia, vaan he ovat ongelma. Näin on onnistuneesti siirretty syy nuoriin, joilla todennäköisesti on ihan tarpeeksi motivaatio-ongelmia tai vaikkapa sosiaalisia ongelmia kotona ja koulussa. Kaiken tämän päälle he ovat vielä se suurin ongelma. Miksi turhaan miettimään mitä oppilaan kanssa voisi tehdä, kun kerran oppilas on ongelma, joka pitäisi vain ratkaista. Ja mielellään ratkaista pistämällä pihalle, kun ei se varmaan kuitenkaan opi, vaikka jätettäisi luokalle.
14. Opetusvirasto on pihalla kuin lumiukko koko hommasta. 

Nimetöntä virkamiestä on helppo syyttää. Opetusvirasto on tietysti syypää kaikkeen, mitä tapahtuu. Se on syypää lukujärjestyksiin, omaan jaksamiseen, omiin oppilaisiin, omiin arviointeihin, omaan työhön ja vielä omaan avioliiton tilaankin. Hemmetin opetusvirasto. Pihalla olette kuin lumiukot. Mitä tämä edes tarkoittaa? Mistä opetusvirasto on pihalla ja mitä ihmettä sen pitäisi tehdä eri tavalla? Lisätä rahaa? Ei ole viraston vallassa. Pienentää ryhmiä? Ei ole viraston vallassa. Myötäillä opettajia kaikessa? Sehän se olisi se mukavin vaihtoehto.
15. Tiedetään, että jälki-istuntoja ei ole pakko istua, jos ei halua.

Onpas. Mikäli oppilas ei suorita jälki-istuntoa tai käyttäytyy jatkuvasti epäasiallisesti voidaan tämä myös erottaa määräaikaisesti koulusta. Onko jälki-istunto toimiva rangaistusmuoto? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Tämä väite kuitenkaan ei vain pidä paikkaansa.
16. Osa myöhästelee lähes joka tunnilta. 

Miksi näin? Miksi oppilas myöhästelee? Voidaanko asiaan puuttua? Voidaanko asiaan puuttua moniammatillisesti? Mikä syy? Tarvitsee syy-yhteyden. 
17. Oikeastaan ulos et voi heittää ketään, koska käytävässäkin pitäisi jonkun valvoa ulosheitettyjä.

Tämä on ihan totta ja epäkohta. Monessa koulussa oppilas poistetaan suoraan koulusta loppupäivän ajaksi, jos on epäilystä siitä, että hän saattaisi aiheuttaa kohtuutonta haittaa tai on olemassa väkivallan uhka. Tällöin valvontavastuu poistuu, mutta se on aika raaka toimenpide oppimisen kannalta.
18. Tasoryhmät poistettiin aikanaan, ja nyt erityisopetusta tarvitsevia oppilaita työnnetään takaisin yleisopetuksen ryhmiin.

Tämäkin on aikamoinen kärjistys. Erityisoppilaiden määrä nyt vaan kasvaa koko ajan. Se on nykyään noin 7,4 prosenttia oppilaista, kun vielä 2011 se oli 4,3 prosenttia. Kaikille ei ole paikkaa. Kyse on resursseista ja se on asia, joka pitäisi ratkaista. 
19. Lahjakkaille lapsille ei ole tarjolla oikeastaan mitään. 

Kenenhän vika se on? Listan lukijan, lahjakkaan oppilaan vai listan kirjoittajan? Opettaja on vastuussa opetussuunnitelman toteuttamisesta yhdessä kouluyhteisön ja kollegojen kanssa. 
__________________________________________________________

Tulipa oltua sitten oikein kriittinen. Tosiasiassa koulun kulttuuri on muuttunut. Olemme siirtyneet ajasta, jossa opettaja oli luokan edessä paasaava auktoriteetti, maailmaan jossa koulu on monelta osalta muinaisjäänne. Me emme vastaa tarpeeksi tähän maailmaan ja sen haasteisiin. Meidän pitäisi.

Se ei ole Ari Uotilan vika, joka on varmasti erittäin pätevä opettaja. Se ei ole muiden opettajien vika, jotka kokevat työssänsä turhautumista ja ärtymistä. Mutta se on jokaisen meidän vastuu. 

Meidän opettajina pitää ottaa muutos vastaan ja rakentaa sitä. Muuten ajaudumme yhä enemmän kohti sitä maailmaa, jossa koulutuksen arvostus jakautuu yhä enemmän kahtia. Jossa yhä enemmän kaksi erilaista näkemystä koulutuksen merkityksestä ja perusopetuksen paikasta ottavat yhteen.

Se ei auta, että syytämme oppilaita. Se ei auta, että teemme vihaisia listoja. Sekään ei monen mielestä varmasti auta, että kritisoimme samaisia listoja, kuten tämä kirjoitus tekee.

Minä kuitenkin yhä edelleen uskon nuoriin ja lapsiin ja tuleviin sukupolviin. Ja uskon meidän koulun kykenevän kehittymään, vaikka se välillä tuskallisen hidasta onkin.

Ja kyllä minä olen siellä suojatussa ja ihanassa ja ah niin vaaleanpunaisessa ja rusoposkisessa ala-asteen suojassa. En tiedä mitään yläkoulun todellisuudesta jengisotineen ja pahoinpitelyineen. Tämä kirjoitus pohjautuu kuitenkin sekä niihin keskusteluihin tuttujen yläkoulun opettajien kanssa, jotka eivät syytä oppilaita kaikesta ja niihin omiin käsityksiin muista opettajan arkeen vaikuttavista asioista. 

En syytä tässä yhtäkään opettajaa. Mutta tätä listaa ja sen argumentteja syytän ennen kaikkea siitä, että se siirtää syyn oppilaille. Oppilaille, joista meillä pitäisi opettajina, aikuisina ja vanhempina olla vastuu. Jos oikeasti arki on joka päivä noin hirveää, kuin tuo lista antaa ymmärtää, on asiat niin persiillään, että siihen pitää puuttua koko kunnan tasolta eikä vain työyhteisön sisällä. Silloinkin tarvitaan ratkaisuja, eikä syyttelyä.

Siirtyminen henkilökohtaisiin koulupolkuihin, arvioinnin muuttaminen numeroarvioinnista henkilökohtaiseen tasoarviointiin, opiskelun mielekkyyden kehittäminen uusien opetustapojen, infran ja oppimisympäristöjen avulla ja opiskelun tukeminen koko oppilaan koulupolun läpi ovat niitä isoja työkaluja, joiden avulla me voisimme tehdä tätä muutosta. Se vaatisi paljon ja siihen menee varmasti vielä aikaa. Siihen menee aikaa enemmän kuin pitäisi. Maailma juoksee koko ajan kauemmas peruskoulusta, joka on tyytynyt makaamaan paikallaan maailman parhaana. 

Tarvitsemme rohkeaa uudistumista ja rohkeaa tekemistä. Tarvitsemme kokeiluja, uskallusta ja mielekkyyttä. Me opettajat tarvitsemme sitä mielekkyyttä työhömme vähintään yhtä paljon kuin opiskelijat opintoihinsa. 

Jokainen oppilas on arvokas, jokainen opettaja on arvokas.

Joka päivä ei tarvitse olla hauskaa. Joka päivä pitää pystyä kokemaan merkityksellisiä ja mielekkäitä asioita.

0 comments: