perjantai 19. helmikuuta 2016

Hallituksen koulutuspolitiikalla on kahdet kasvot ja kummatkin ovat rumaa katsottavaa

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen twiittasi tänään tiukasti, että hallitus ei aio puuttua koulujen työhön kurinpidon osalta. Suora lainaus twiitistä oli  

"Tehdäänpä vielä yksi asia selväksi: emme ole höllentämässä koulujen kurinpitoa. Emme kertakaikkiaan."


Asia liittyy lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttilan haastatteluun aiemmin Ylellä. Uutinen löytyy alla olevasta linkistä. Kurttila arvosteli erityisesti hallituksen kuntien tehtäviin liittyvää säästöohjelmaa, jonka osana on tarkoitus muokata oppilashuoltolakia ja esimerkiksi mahdollistaa järjestyssääntöjen tekeminen vapaaehtoiseksi.


Kokoomuksen Sanna Lauslahti, joka ennen vaaleja kertoi kovaan ääneen Ison Omenan yleisötapahtumassa ettei Kokoomus ole menossa hallitukseen, joka jatkaa koulutuksen alasajoa, komppaa Grahn-Laasosta omassa tekstissään. Hänen mielestään oppilashuoltolaissa olisi enemmänkin tarkasteltavaa ja Lauslahti tiivistääkin oman asiansa varsin selkeästi. 

"Turvallisen oppimisympäristön turvaaminen vaatii tiettyjen suunnittelutehtävien hoitamista. Suunnitelmien olemassa olon seuraamisen sijaan tulee siirtyä vaikutusten seuraamiseen."

Eli Lauslahden mielestä kouluilla ei tarvitse olla suunnitelmaa vaikkapa kiusaamisen ehkäisemiseksi tai järjestyshäiriöihin puuttumiseksi. Riittää kun tarkastellaan mitä koulussa tapahtuu. Suunnitelmat ja valmisteleva tai ennakoiva työ toki ovat hallituksen toiminnassa muutenkin kirosanoja, joten tämä on täysin linjassa sen kanssa.


Mitä tämä kaikki sitten oikeastaan tarkoittaa?

Se on puhtaasti poliittisten irtopisteiden keräämistä. Hallitus yrittää jotenkin vakuutella pyrkivänsä vähentämään opettajien suunnittelutyötä ja lisäävänsä jotenkin näin mystisesti oppilaiden ja opettajan kohtaamiseen käytettyä aikaa.

En tiedä miten sen voisi sanoa jotenkin poliitikkojen kielellä, mutta yritetään.

Nämä asiat eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Ne eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Paljon tärkeämpää olisi huolehtiä ryhmäkokojen pysymisestä riittävän pieninä, riittävistä henkilöresursseista ja ennakoivasta ja nopeasta puuttumisesta ongelmiin Ennen kuin ne ovat sillä tasolla, että opetusministerin pitää puhua oppilaan erottamisen helpottamisesta.

Eli ytimekkäämmin kirjoitettuna:
Hallituksen suunnitelmilla ja korulauseilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Vielä vähän tiivistetymmin:
Grahn-Laasonen ja Lauslahti puhuvat täyttä sontaa.

Sana vittuilu on aika suorasti kirjoitettu, mutta siltä tuntuu ministeri Grahn-Laasosen ulostulot, kun hän yrittää OAJ ratsunaan vedota jotenkin opettajien työtaakkaan ja olla sankaritar valkealla opetussuunnitelmalla pelastamassa uupuneita kansankynttilöitä. No ensinnäkään opetussuunnitelma ei ole nykyisen opetusministerin perua, vaikka viime aikojen ulostulojen perusteella näin voisi hyvinkin kuvitella. 

Sen sijaan ylimitoitetut ja alirahoitetut koulutuksen kärkihankkeet täysin typerine laitetavoitteineen ilman pedagogista sisältöä ovat täysin tämän nykyisen koulutusvastaisen ja yksinkertaisia idiotismeja suosivan hallituksen käsialaa. Saman hallituksen, jonka opetusministeri osaa puhua koulutuksesta vain valtiovarainministerin apunuken suulla.

Grahn-Laasonen leikkaa koulutukselta ja erityisesti perusopetuksen ryhmäkokoon korvamerkityistä rahoista muiden rahojen lisäksi. Samaan aikaan heikennetään lasten mahdollisuuksia iltapäivähoitoon maksujen korotuksilla ja vedetään kunnilta pois erityisesti liikuntaan-, nuorisotyöhön ja kirjastoihin liittyviä tehtäviä. Kaikki on suoraan rahasta ja lasten ja nuorten tekemisestä ja elämästä pois.

Sitten tullaan hymyilemään, kuinka halutaan keventää opettajien työtä vähentämällä jotain kuvitteellisia päällekkäisiä suunnittelutöitä, joita ei viitsitä eritellä sen tarkemmin. No miksei eritellä... Koska silloin jouduttaisiin kertomaan, että ei me olla tätä vielä mietitty pätkääkään, kunhan yritetään joskus kuulostaa siltä, että ymmärrettäisin jotain koulumaailmasta. 

Opettajien suunnittelutyö on joskus turhauttavaa. Erilaiset palaverit ja visiot voivat tuntua sellaisilta, ettei niistä ole juuri sillä hetkellä mitään hyötyä, kun iltapäivän viimeisinä tunteina laitetaan pilkkua oikeaan kohtaan. Opettajat kuten ihan varmasti muutkin, kokevat työssänsä välillä niitä fiiliksiä, joita kaikki muutkin.

Tähän täkyyn yrittää nyt kokoomuksen koulutusvihamielinen porukka tarttua. Se yrittää vedota opettajan tunteisiin ja johonkin mystiseen perustyöhön, jota ei muka saisi tehdä enää. Aivan kuin maailma olisi täynnänsä vain luokkia, joista pitää erottaa lapsia. Vedotaan sellaisiin uhkakuviin, jotka eivät suurimmalle osalle ole realistisia, mutta joita jokainen on joskus elämässään miettinyt.

Ja kaiken takana, tekopyhien hymyjen, OAJ-kättelyiden ja raikkaan populismin kulisseissa hymyilee valtiovarainministeri, jonka säästötyötä tehdään normipurkujen nimellä. Meidän opetusministerimme ja nyt myös moni puoluetoverinsa on osoittanut, ettivät välitä koulutuksesta tai perusopetuksesta. Monesti saa myös käsityksen, etteivät he edes ymmärrä siitä. Sen sijaan puolueensa sisäisessä valtapelissä ja puolten valitsemisessa ovat vahvasti mukana. Sääli ettei se puoli ole lapset, nuoret ja tulevaisuus.

Hallitus ajaa koulutuspolitiikkaansa kaksilla rattailla. Sääli, että se onnistui bluffaamaan OAJ:n mukaansa tähän säälittävään säästökuuriin, jonka vaikutukset tulevat osumaan jo nyt niihin, jotka tarvitsisivat eniten apua. Sattumoisin useasti nämä samat ihmiset ovat niitä, jotka tarvitsevat muutenkin yhteiskunnan tukitoimia. Niitä samoja tukitoimia, joista Kokoomus on innokkaasti leikkaamassa. 

Olen Tuomas Kurttilan kanssa täysin samaa mieltä ja esitän tässä samalla julkisen anteeksipyynnön siitä, että kyseisen miehen astuessa virkaansa epäilin kovasti hänen kykyään hoitaa sitä. Kurttila on ollut esimerkillisesti, faktapohjaisesti ja asiallisesti lapsen ja nuorten edun puolella.

Tarvitsemme enemmän Tuomas Kurttiloita ja vähemmän Sanni Grahn-Laasosia.

0 comments: