Normitalkoot

Normitalkoot tai Normienpurkutalkoot on suosittu termi tänä keväänä. Tätä normien ja sääntelyn purkamista on ajettu jo useamman vuoden ajan eteenpäin poliittisella kentällä ja nyt tänään käydyssä eduskunnan täysistunnossa jokainen puolue peräänkuulutti hienoa yhtenäisyyttä asian laidoilta.

Samaan aikaan jokainen kuitenkin lataili jo aseitaan tulevaa varten. Kokoomus, RKP ja Keskustapuolueen oikeistosiipi latailevat liikeaikalain perään pyhä-, ilta- ja yölisien alasampumista ainakin kaupan alalta. Demarit ja vasemmisto taas ovat valmiina vetämään pienen ihmisen puolesta -kortin heti kun sopiva tilaisuus tulee, todennäköisesti kovaäänisen Antti Lindtmanin kovaäänisellä avauspuheenvuorolla syksyn jossain täysistunnossa. Vihreiden puolustuspoteroiden sijaintia tuskin tarvitsee kenenkään arvailla. KD istuu omassa pikku porukassaan kädet ristissä ja Perussuomalaiset on jo oppinut, että kun ei vastaa mihinkään niin hallituksessa on kiva olla. Joskus voi oppositiota vähän haukkua, mutta siinä se.

Tähän väliin pieni editointi ja huomionosoitus. Jari Lindström on toistaiseksi uusista ministereistä ollut eniten esillä oman työnkuvansa asioiden johdosta. Hän on vaikuttanut näissä asioissa ainakin siltä, että tekee töitä ja on valmis näkemään vaivaa asioiden hoitamiseen. Hänelle pitää antaa toistaiseksi ainakin pisteet kotiin ainakin siitä, että vaikuttaa olevan perillä työnkuvastaan toisin kuin vaikkapa meidän tänään taas latteusennätyksiä yrittänyt opetusministerimme. Se, että on substanssi hukassa on jo riittävän paha, mutta kun siihen päälle vielä lisätään aivan mahdottoman kokoinen salkku niin kaikki itselle henkilökohtaisesti tärkeät asiat (koulutus, liikunta, kulttuuri ja nuorisotyö) ovat aika heikoissa tällä hetkellä.

edit 2: Tässä kohtaa tarkoitan Lindströmin työtä työministerinä. Oikeusministerin hommassa meillä voisi olla joku alan asiantuntija.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että me kaivataan tätä säätelyiden järkeistämistä. Purkaminen on kuitenkin väärä sana. Siitä saa sen käsityksen, että kunhan annetaan markkinavoimien ja tavallisen kansan maalaisjärjen (Voi jestas mikä järki se taas onkaan, kun katselee somesta vaikkapa Tapanilan tuomioiden tai oikeastaan minkä tahansa muun uutisen kommentointia) niin maailma pelastuu ja jokaiselle riittää kaikkea yllin kyllin.

Aloitetaan tämä sääntelyn purkaminen sieltä kaupan alalta. Sieltä missä se oikeasti sitten voi luoda lisää tuloja ja kulutusta. Viedään se yksinkertaistaminen yhteiskunnan tasolle kokeillen ja asteittain. Ei kaikkea tarvitse oikeasti tehdä seuraavan neljän vuoden aikana, vaikka se kivaa olisikin. Maailma ei muutu vaalikaudessa.

Mitä sitten mun mielestäni voitaisiin purkaa tai keventää huomattavastikin?

1. Liikeaikalain selkeä avaaminen siihen suuntaan, että kauppias tai yrittäjä päättää ihan itse koska on auki.
2. Elintarvikesäädännön keventäminen lähituotannon ja suoramyynnin osalta. Kylmäketjuvaatimus on liian raskas ja vaikeasti toteutettava pienliikkeille ja lähiruokaa suosiville ravintoloille tai kaupoille. Nykyinen systeemi suosii jättimarketteja ja meidän kahta megaketjua. Toki pitää myös myöntää, että S-K-Suomi ei ole paras mahdollinen tapa käydä vähittäiskauppaa. Tuottajan mahdollisuus toimia myös jälleenmyyjänä on tällä hetkellä surkea.
3. Alkoholilainsäädännön keventäminen. Kyse ei ole pelkästään siitä miten Suomalaiset kuluttavat alkoholia vaan missä se kulutetaan ja keneltä se ostetaan. 
4. Taksimonopolien purku. Annetaan erilaisille toimijoille mahdollisuus.
5. Raideliikenteen monopolin asteittainen purkaminen. VR on varmasti monella tavalla hyvä toimija, mutta tämänhetkinen monopoliasema ei ainakaan tunnu vaikuttavan siltä, että raideliikenteessä olisi halua tai yritystä toimia fiksummin. Tokihan VR:llä ei laillista monopolia enää olekaan, mutta yksinoikeussopimukset estävät muiden toimijoiden mukaantulon.
6. Työvoiman tarveharkinnan poisto. Annetaan ihmisten palkata työvoima ihan juuri sieltä mistä se halutaan paras työvoima hankkia. Kunhan hoitaa Suomen lain mukaiset velvoitteet näille työntekijöille.
7. Vakuutuslääkärijärjestelmän perusteellinen rukkaus. Hoitava lääkäri kertoo mikä on diagnoosi ja sillä mennään. Naps ja poks. Ei voi olla niin vaikeaa oikeasti.

No nämä ovat kaikki suhteellisen helppoja ja ymmärrettäviä. Mitä me sitten voitaisiin tehdä siellä hallinnon puolella muuta kuin purkaa valtiollisia monopoleja? Digitalisaation nimeen on helppo huudella, mutta harva tuntuu oikeasti tietävän mitä se voisi tarkoittaa. Siksipä keskitytäänkin tässä listassa ihan käytännön seikkoihin.

1. Tärkeimpänä säätelyä vähentävänä ja purkavana tekijänä perustulomalli. Hupsheijaa päästää niin isosta taakasta byrokratiaa ja käsittelyä eroon, ettei mitään.
2. Kaavoitusmenettelyn suoraviivaistaminen. Vaikka kuntalaisia on kuultava niin esimerkiksi Espoon kaavoitusten jarruttelutaktiikat pöytäämisineen ja jarrutteluineen on surullisia. Annetaan kuntapäättäjille mahdollisuus tehdä työtänsä. Tämä ei tarkoita vapaata kaavoittamista ympäristöä tai asukkaita unohtamatta, vaan sitä että kaavoitusten ja päätösten jälkeen ne voidaan oikeasti laittaa täytäntöön järkevässä ajassa.
3. Data avoimeksi. Hankinnat, täytäntöönpanot ja budjetit auki. Avoimuus luo säästöjä kun tehostaminen muuttuu luottamustoimen osoittamaksi työtehtäväksi ikivanhojen kaverisopimusten sijaan.

Kaikki nämä tietysti ihan oikeasti vaativat vaikutusselvitykset ja jonkinlaisen testaamisen tai ainakin selkeän kokeiluajan. Kun kirjoitin, että maailmaa ei muuteta vaalikaudessa niin sitä voidaan sitä muuttamista kuitenkin aloittaa ja testata helposti monellakin tavalla yhdessä vaalikaudessa. Lakimuutokset eivät ole mitään kevyitä juttuja, mutta ei se tarkoita etteikö niitä olisi mahdollisuus testata.

Toivottavasti Keskustan paljon ennen vaaleja huutama perustulokokeilu suoritetaan nopeasti ja tehokkaasti ja ennen kaikkea järkevästi. Valitaan alue, jolla on paljon erilaisia valtiollisia ja kunnallisia tukia saavia, eri ikäistä ja eri elämänvaiheissa olevia henkilöitä, mutta toimiva ja elävä yhteiskuntarakenne ja yritystoiminta. Esimerkiksi Jyväskylän alue voisi hyvin olla tällainen kokeilun kohde. Uskon että vihreiden kansanedustaja Aalto hyväksyisi asian edustaja Hakkaraisen ja muiden alueen kansanedustajien kanssa.

Paljon puhuttiin säätelyn järkeistämisen puolesta. Monta varovaista ja suoraviivaisempaa kommenttia tuli.

Täysistunnon lopulla myös oikeuskansleri esitteli työtänsä ja siitä käytiin keskustelua. Päivän itselleni hilpein hetki tuli tässä kohtaa kun kansanedustaja Mikko Savola otti esiin Suvivirren ja kuinka sen laulaminen on yksi osa siinä palapelissä, joka estää suomalaisen moraalin rappeutumisen. Suvivirsi... voi siitä olisi pitänyt kirjoittaa jo toukokuussa kun nyt se on vähän myöhäistä. Minulla on harvoja syitä siihen, että siirtyisin kouluttautumaan joskus rehtoriksi luokanopettajan hommien sijaan. Yksi on se, että saisin omassa koulussani sanoa, että meillä ei sitä hemmetin viisua luikauteta yhdessäkään juhlassa. Jos joku sitten silti haluaisi sen protestina siellä kajauttaa virallisen ohjelman ulkopuolella niin antaa mennä. Kansalaistottelemattomuus kunniaan. Minun moraalikäsitykseni kun ei ole taruista ja myyteistä temmattu.


-