keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Asenteenmuutos vaatii joskus muutoksia lakiin - Vanhempainvapaasta

"Antakaa ihmiset/perheet/isät/äidit itse päättää" on tosi usein käytetty argumentti silloin, kun puhutaan tai kirjoitetaan aiheesta nimeltä vanhempainvapaa ja kotihoidontuki. Yleensä sitä käyttävät nimenomaan ne ihmiset, jotka haluavat säilyttää nykytilan. 
Tammikuussa alkaa työt ja sitä varten tätä koko asiaa on nyt taas pohtinut. Poika täyttää kaksi vuotta ja seuraava on jo syntymässä kohtapuoliin. Onko meillä taloudellisesti sitten mahdollisuutta siihen, että saisi nuorempikin olla yhtä pitkään kotona ja molempien vanhempien kanssa jossain vaiheessa, siitä ei tiedetä vielä.

Nykytilassa siis isistä noin 6% jää hoitamaan lapsia kotiin kotihoidontuella. Käytännössä palkallista isäkuukauttakaan ei käytä kuin neljäsosa isistä. Kuukauden kotona olo pienen lapsen kanssa missä vaiheessa tahansa ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta. Tämän etuuden käyttää neljäsosa isistä.

Samaan aikaan meillä ihmetellään, kun oikeusistuimet myöntävät lähes poikkeuksetta huoltajuudet äideille riitatilanteissa, pienten lasten äidit putoavat työelämästä ja isyyden koko malli on jonkinlaisessa murroksessa. 

Asenteet muuttuvat. Kuusi prosenttia on paljon enemmän kuin alle prosentti, joka taisi olla luku silloin kun isäni oli aikanaan hoitamassa minua ja veljeäni kotona 80-luvun alussa. Oli niin iso juttu siihen aikaan, että ihmiset ihan oikeasti kiistivät sen järkevyyden. Nykyään sentään leikkipuistossa saa olla suhteellisen kivasti ilman, että ihmiset tulevat haukkumaan, että pitäisi käydä töissä. Tai siihen suuntaan tuon työn tekemisen osalta tuntuu, että ollaan kyllä menossa. Kotona jos olet niin vassarisuvakkihomo olet mitä todennäköisimmin. Eipä silti se on pieni ja mitätön nimitys siitä, että on saanut olla Pojan kanssa tämän syksyn kotona.

Asenteet eivät kuitenkaan muutu nopeasti. Eivätkä ne ole juuri muuttuneet kuluneen vuosituhannen aikana. Prosentit on pysynyt suurinpiirtein samoina ja nyt taloustilanteen huonontuessa, saattavat jopa kääntyä taas laskuun.

Samoin esimerkiksi hallituksen toimet ovat niin kovasti suunnattuja naisvaltaisia aloja kohtaan ja esimerkiksi PS:n koko aatemaailma tuntuu jotenkin kuvastavan "Naisen paikka on kotona" -ajatusmaailmaa, että on vaikea kuvitella miten tällä asenteenmuutoksella voitaisiin saada oikeaa muutosta.

Ja tiedättekö mikä on tehokkain tapa muuttaa asenteita? Se on muuttaa lakia ja tapoja toimia. Toiminnan kautta syntyy myös asenteenmuutos. Se muuttuu kun isät ovat kotona. Kun isät hoitavat lapsia. Se ei muutu työpaikoilla kotiin jäävälle isälle naureskelemalla tai hamekangasta ostamalla. Se ei muutu miesasialiikkeiden uhriutumisella tai säälittävien pseudomachojen feminismin haukkumisella. Se muuttuu ihan oikeasti teoilla.

Kannatan suuresti sellaista mallia, jossa nykyinen vanhempainpäiväraha ja  muutettaisiin reilusti malliksi, jossa perheestä molemmille ositetaan sitä yhtä suuri osa ja viimeisen kolmannen osan saisi käyttää kumpi tahansa. Yleisesti mallista käytettäneen 6+6+6 -nimitystä. Tämähän ei kelpaa monille nykyisistä eduskuntapuolueista seuraavista syistä:

Naisen paikka on kotona = KD, PS, Keskusta
Miks köyhät mitään ylipäänsä tarvis = Kokoomus
Ei oikeastaan haluta muuttaa mitään ikinä= SDP

Vain Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP ovat avoimesti kannattaneet perhevapaiden kiintiöimistä. Annetaan toki myös Kokoomukselle sen verran krediittiä, että Kokoomusnaiset kannattivat asiaa 2014 tehdyssä Hesarin kyselyssä. Voidaan siis todeta, että Kokoomuksen miehet haluaa naiset kotiin, Kokoomuksen naiset haluaa järkevämpää perhepolitiikkaa.

Ja se on järkevämpää perhepolitiikkaa. Se tasoittaa tuloeroja. Se parantaa lasten mahdollisuuksia olla molempien vanhempiensa kanssa silloin kun tähän on mahdollisuus. Se on asennemuutosta tekeminen edellä sen sijaan, että änkyröidään ja sanotaan "Antaa valita ne jotka haluaa" ja samaan aikaan ei olla valmiita myöntämään, että realistiset mahdollisuudet eivät monesti ole olemassa.

Kukaan ei ole pakottamassa kiintiömallissa isiä kotiin. Silloin vain perhevapaista yksi kolmannes jäisi käyttämättä. Simppeli homma. Nykyiselläänhän perhevapaat ovat reilusti lyhyemmät kuin tuo 18 kuukautta, jonka 6+6+6 malli toisi. Tätä varten THL:n aikanaan tuottama raportti mallista ehdotti erillisen vanhempainvapaarahaston perustamista. Tällaisia on mm. Tanskassa ja Islannissa.

Kaikissa malleissa yksinhuoltajille taataan mahdollisuus koko 18 kuukauden vanhempainvapaaseen.

Muuttaisiko se mitään? Norjassa prosentit olivat suurin piirtein yhtäläiset Suomen kanssa vuosituhannen alussa. Silloin Norjassa otettiin käyttöön kiintiöity perhevapaajärjestelmä. Nykyään isistä noin 80% käyttää mahdollisuutta. 

Tekeminen ja asioiden muuttaminen muuttaa myös asenteita. Asenteet eivät ole itsestään muuttuvia. Kuten nähdään niin asenneilmapiiri voi nopeasti, Suomessa jo alle vuodessa muuttua hyvinkin edistyneestä täysin taantuneeseen, kuten hallitus, taloustilanne ja pakolaiskriisi on osoittanut. 

Kyseessä on myös ihan oikea tasa-arvoasia. Nykyisellään perhevapaan saa toki jo jakaa, mutta käytännössä tätä tapahtuu todella harvoin. Luku on alle kaksi prosenttia. THL:n mallissa pidempi ansiosidonnainen perhevapaa nostaisi kustannuksia noin 1,5 -kertaisiksi nykyisistä pitkällä aikavälillä. Tämä tarkoittaisi sosiaalimenoissa perhekustannusten nousua noin kolmesta prosentista bruttokansantuotteesta neljään prosenttiin. 

Vastaavasti saisimme takaisin pienten lasten äitien helpomman mahdollisuuden palata työelämään, joustavamman järjestelmän perheille kokonaisuutena, isille tasaveroisen mahdollisuuden osallistua lapsen hoitamiseen, verotuloja ja pidempiä työuria. Todennäköisesti kotihoidontuen osuus sosiaalimenoista pienenisi, kun kumpikin vanhempi olisi ollut hoitamassa lasta ja tällöin lapset menevät mm. muissa pohjoismaissa hiukan aiemmin päiväkotiin. 

Asenteet eivät muutu ilman, että niitä aktiivisesti tahdotaan muuttaa. Kaikkein parhaiten asenteet muuttuvat teoilla. Ne muuttuvat lainsäädännöllä ja päätöksillä, jotka pakottavat ihmiset kyseenalaistamaan omat juurtuneet ajatusmallinsa ja käyttäytymisensä. Kukaan ei halua muuttaa mitään, mistä ei tiedä. Kun joutuu käymään läpi asioita pakon edessä voi omaakin toimintaansa tarkastella uudella tavalla.

Tämän hallituksen aikana en todellakaan usko mitään tapahtuvan, niin 1950-luvulta on sen toimintamalli kaiken suhteen. Ehkä jo kuitenkin kymmenen vuoden päästä isät ovat tasavertaisia lastenhoidon suhteen ja äidit vähän paremmassa asemassa työelämän suhteen. Maailma ei muutu aina nopeasti, mutta joskus hidaskin muutos on tekemisen arvoista.

Ehkä oma poikani voi jäädä kotiin oman lapsensa kanssa ilman, että kukaan kehuu häntä rohkeaksi. Se olisi jo oikeaa edistystä. 

Omasta kokemuksestani. Jääkää nyt ihan oikeasti kotiin lapsen kanssa. Sen parempaa kokemusta ei ole.

0 comments: