Politiikan pohdiskelua - välikysymys

Tänään on käsitelty tämän eduskunnan antamaa viidettä epäluottamusesitystä hallitukselle. 

Välikysymyksen koko teksti löytyy täältä

Sen neljä kysymystä on tiivistetty välikysymyksen loppuun. 

Millä tavalla hallitus jatkossa huolehtii siitä, että eduskunta saa oikeaa ja tasapuolista tietoa lainvalmistelusta ja siitä annetuista lausunnoista, 

 

millaisilla toimilla hallitus aikoo jatkossa varmistaa lainsäädännön valmisteluprosessin asianmukaisuuden, avoimuuden ja puolueettomuuden sekä tiedotusvälineiden tasapuolisen tiedonsaannin,  

 

millä tavalla hallitus jatkossa aikoo ottaa huomioon annetut asiantuntijalausunnot keskeisiä esityksiä valmistellessaan ja 

 

miten hallitus aikoo palauttaa kansalaisten luottamuksen lainvalmistelun avoimuuteen, päätöksenteon rehellisyyteen sekä valtiovarainministerin ja -ministeriön toimintaan?

 

Välikysymyksen allekirjoittivat Vihreät ja Vasemmistoliitto

 

Keskustelussa Keskusta ja jopa Perussuomalaiset kiinnittivät huomiota lainvalmistelun tasoon ja arvioivat välikysymystä sekä ministeri Stubbin lausuntoihin liittyen ja myös sen lainvalmistelun osalta.

 

Kokoomuksen Ben Zyskowicz taas hyökkäsi suoraan Vihreiden ja Vasemmistoliiton kimppuun välittämättä pätkääkään itse välikysymyksestä.

 

Kokoomuksen muut edustajat syttyivät Zyskowiczin avauksesta ja keskustelusta kuultiin valtava määrä niin kutsuttua oikeutettua raivoa välikysymyksen tekijöitä kohtaan. 

 

Zyskowicz toimi Kokoomuksen kapellimestarina keskustelussa, jossa haukuttiin niin välikysymysmenettely, ajankohta, yksittäiset edustajat, edellinen hallitus ja jopa yleisesti ottaen meidän koko parlamentaarisen demokratiaan järjestelmää kohtaan.

Säestäjinä tässä räksytyksessä, termi jota hallitus usein haluaa käyttää opposition toimista, toimivat mm. Arto Satonen, Harri Jaskari ja Kari Tolvanen. Viimeinen näistä kolmesta toivoi puheenvuorossaan, että koko keskustelu voitaisiin lopettaa, jotta päästäisiin pois. Ymmärrän toki, että on ikävää, kun oppositiopuolueet käyttävät lain sallimia keinojaan vaikuttaakseen politiikkaan, mutta mikään ei pakota edustaja Tolvasta istumaan täysistunnossa. Se ei ole pakollista kansanedustajalle.

Miksi välikysymys sitten tehtiin?

Siihen on helppo vastaus. Oppositiopuolueet toivoivat pääministerin tai hallituksen ilmoitusta valtiovarainministerin ja valtiovarainministeriön tiedottamisesta, puheenvuoroista ja avoimuudesta. Tähän ei pääministeri Sipilä suostunut. Hän ilmaisi sen varsin selkeästi sekä julkisesti, että eduskunnassa. Ei käy oli viesti. Emme suostu.

Tässä kohtaa opposition on mahdollista tehdä kaksi asiaa. Se voi tyytyä tähän ja toivoa hallituksen toimivan jatkossa paremmin. Toisin sanoen painaa asian villaisella. Toinen vaihtoehto ja ainoa keino saada asiasta vielä keskustelu eduskunnassa on välikysymys.

Vihreitä ja Vasemmistoa haukuttiin monta kertaa erityisesti siitä, että se käyttää opposition järeintä asetta, kuten välikysymystä monesti kuvataan ja tänäänkin tuota ilmausta käytettiin mm. Jäni Mäkelän puheenvuorossa, jossa edustaja Mäkelä (PS.) päätyi samaan retoriikkaan kuin Kokoomus, haukkumaan Vihreitä ja Vasemmistoliittoa, mutta otti mukaan myös SDP:n vaikkei se välikysymystä allekirjoittanutkaan.

Onko väärin käyttää välikysymystä tällaisessa tilanteessa?

Ei ole.

 

Välikysymys ei ole vain opposition järein ase. Se on opposition ainoa varma keino saada haluamansa epäkohta eduskunnan keskusteluun. Kyselytunti on erillinen kokonaisuus, jossa voidaan käsitellä asioita lyhyesti ja kivasti koko iltapäivällä Yleä seuraavan kansanosan edessä. Valitettavasti siellä ei voida käsitellä asiaa kokonaisuutena tai kokonaisvaltaisesti. 

 

On helppo olla vastaamatta ongelmiin, joita välikysymyksessä nostetaan esiin, jos tietää että väärin on toimittu. Silloin on parempi vaihtoehto ärsyyntyä, hyökätä ja perääntantamattomasti haukkua oppositiota. Pitää vain luottaa siihen, että tämä riittää. Luottamusäänestystä hallituksen ei tarvitse pelätä, koska kaikki kolme puoluetta ovat toisiinsa lehmänkaupoilla ja hämärillä takinkäännöillä ja lupausten pettämisellä sitoutuneet. Keskusta ja Kokoomus ovat toistensa paita ja peppu ja vuoronperään kumartavat sidosryhmilleen. Perussuomalaiset toimii pakollisena takiaispuolueena, joka suostuu mihin tahansa. 

 

Fiksuakin keskustelua käytiin ja hyviä puheenvuoroja pidettiin. Silti kansanedustajien perustietämys välikysymyksestä opposition välineenä, kyselytunnin tarkoituksesta ja yleisesti lainsäädännöstä, eduskunnan tehtävistä ja kansanedustajan työskentelystä vaikuttaa välillä ihan luvattoman huonolta. 

 

Luotan täysin meidän järjestelmään, mutta tämä hallitus on ensimmäinen hallitus ikinä, jonka kohdalla olen itse joutunut epäilemään pyrkiikö se tekemään hyviä päätöksiä ja tekemään Suomelle parasta mahdollista politiikkaa omista lähtökohdistaan vai pyrkiikö se oikeasti toimimaan vain eturyhmiensä ja henkilökohtaisten suhmurointien mukaista politiikkaa. Tämä on ensimmäinen hallitus, jonka rehellisyyteen ja kykyyn toimia koko Suomen eduksi en luota. 

 

Enkä kyselyiden mukaan ole ainoa. Pelkästään tästä syystä välikysymys on tärkeä työkalu. Sitä ei pidä käyttää turhaan, mutta kun valtiovarainministeriö toimii epäilyttävästi ja ministeri itse keksii lukuja päästään eikä pääministeriä kiinnosta käydä asiasta keskustelua, se ei ole turhaa. 

 

Hallituspuolueiden edustajat muistuttivat myös opposition "Jatkuvasta välikysymysten tehtailusta". Välikysymyksiä on tehty tänä vuonna viisi. Se on keskimäärin täysin samaa linjaa aiempien eduskuntien välikysymysten määrään verrattuna. On siis vähän... no valehtelua, vaikka sitä ei eduskunnassa saakaan sanoa, kun väitetään tämän opposition tekevän välikysymyksiä enemmän kuin koskaan aiemmin. Näinkin tänään eräs edustaja, jonka kunnian vuoksi jätetään nimi mainitsematta, kun kerran valehtelu termiä käytin.

Jos hallituksella ei ole mitään hätää, salattavaa tai pelättävää niin välikysymykseen voi vastata täysin asiallisesti. Siihen voi vastata faktojen, perustelujen ja vaikutusarvioiden kautta. Näitä kun ei ole, niin raivostutaan ja kaivetaan kansanedustajien twittertilejä esille, jotta saadaan mukanokkelia letkautuksia ja raivokasta syyttelyä. 

Olisi tosi paljon helpompaa, jos politiikka ei kiinnostaisi. Olisi vielä helpompaa, jos ei kiinnostaisi faktat. Kummatkin kiinnostaa nykyään ihan hirmu paljon. Ei ole helppoa.